20 vuotta ja WAU!

MOT - mikä oli todistettava

Joulukuun 17. päivä vuonna 2007. Työnohjaaja, ratkaisukeskeinen valmentaja Anneli Litovaara kertoi Helsingin Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskuksen Executive Assistant 10 -kurssilla ratkaisukeskeisestä valmentamisesta ja maailmanlaajuisista positiivisen psykologian tuloksista. Minä olin kurssin kummitäti ja osavalmentaja. Kun kuuntelin Annelia, tiesin, tässä se oli. Hän kertoi, miten ongelmien sijaan etsitään ratkaisuja, mietitään, missä olemme hyviä ja miten tämän hyvän voisimme siirtää niihin asioihin, joita tulisi korjata. Positiivisuus avaa luovuutta, laajentaa näkökulmia, edistää terveyttä, auttaa kestämään muutoksia paremmin ja on siemen onnellisuudelle. Positiivisuus kasvattaa voimavaroja. Positiivisuutta voi myös opetella omassa elämässään, sitä voi tietoisesti lisätä. Hyväksyvä, tietoinen läsnäolo edesauttaa mielen hallinnassa. Tiedät, kuka olet, miten reagoit vastassa oleviin tilanteisiin, mitä päässäsi ajattelet, mitä tarinaa kerrot ja miten elämääsi ohjaat laadukkaampaan suuntaan.

Se oli siinä. MOT. Tiede oli puhunut.

Kiitos Sonja Lyubomirsky, Barbara Fredrickson, Martin Seligman, Markku Ojanen, Antti S. Mattila ja Pekka Aarninsalo. He kaikki ovat tutkimuksillaan todistaneet sen, mistä me, Ritva ja Marco olemme 20 vuoden ajan käyneet puhumassa. Olemme uskoneet näihin asioihin, vaikka niille ei ole ollut tieteellistä näyttöä.
Nyt on. Positiivinen psykologia tuli 2000 luvulla hyväksytyksi tieteenhaaraksi.

Kävin opiskelemassa ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi, suoritin positiivisen psykologian kurssin, omaksi ilokseni ja tiedon vahvistukseksi. Meidän sanastomme vain on ollut vähän erilainen kuin tutkimuksissa käytetyt: naminamit, ilon kokemusten kerääminen, ruttuturpaisuuden esto ja joustoa polviin eli mukauttaminen, muutamia mainitakseni.

Nyt meillä on sanastomme siteeksi osoittaa tutkimustulokset. Positiivisuudella on merkitystä niin yksilön kuin ryhmänkin elämässä.

MOT ja paljon muuta!